Ensimmäiset kolme päivää koululla ovat olleet elämäni rankimmat, mutta luulen että elo on nyt tasaantumassa. Kun saavuimme, oli Mozambikin rannikolle iskenyt sykloni, ja samasta myrskystä kärsimme vielä kolme päivää. En ole koskaan ollut niin kylmissäni, vaikka tulenkin Joulupukin ja pakkasen maasta. Sumua oli aamuisin ja iltaisin niin paljon, että eteen oli vaikea nähdä. Jäätävältä tuntuva sade oli raskasta, hyvin erilaista kuin Suomessa. Kaikki oli märkää, vetistä, hyistä ja luotaantyöntävää. Kameranikin meni rikki, enkä ole saanut sitä toimimaan.
Elämä on täällä erilaista, mutta kuitenkin monilla tavoin samanlaista. Swazimaa on ristiriitainen paikka. Kävimme eilen hulppean länsimaisessa The Gables-ostoskeskuksessa, mutta ajoimme myös todella kurjien talojen ohi. Ne talot olivat joidenkin koteja. Asiat eivät ole täällä hyvin, on paljon ihmisiä, joiden elämässä ei ole kohtaloa. Teiden laidoilla istuu nuoria miehiä, jotka vain katselevat kun autot menevät ohi.
En ole koskaan tavannut niin älykkäitä ihmisiä kuin täällä koululla. Kun samalla käytävällä asuu ikäisiäni, joiden perheellä ei ole ollut rahaa ruokaan, suhteellisuudentaju muuttuu. He ovat tehneet niin paljon töitä saadakseen stipendin tähän kouluun, että omat saavutukset tuntuvat pikkuisilta. Sitten on myös todella varakkaita ihmisiä, mutta jotenkin kaikki osaavat kuitenkin elää yhdessä huolimatta eroavaisuuksista. Jokainen saa olla täällä sellainen kuin on.
14 kommenttia:
Palasin aamulla kotiin Gambiasta. Uskon, että mietin samantapaisia asioita kuin sinäkin siellä ihmisistä ja köyhyydestä. Varmasti on syvä ja hieno kokemus tulossa sinulle. Itse tunsin, että nyt kun olin toisen kerran Gambiassa niin oli helpompi sopeutua erilaisiin asioihin ja ihmisiin. Varsinkin on ollut hieno tutustua oikeasti tavallisiin ihmisiin. Toivon sinulle kaikkea hyvää.
Ihanaa kuulla ensivaikutuksistasi.Ei varmaankaan ollut helppoa jättää taakseen kaikki tuttu ja turvallinen,ja uuteen ja niin erilaiseen maailmaan tottuminen vie aikaa. Olen pahoillani kamerasi johdosta,toivottavasti sen voi korjata. Oikein hyvää jatkoa sinulle uudessä ympäristössäi ja koulussasi.
Kiva kuulla uutisia sinulta. Harmi se kamerajuttu. Joku sanoi, että kosteaa kameraa voi yrittää kuivata pölynimurilla eikä missään tapauksessa föönata. Minun kamera meni Intian kosteudessa rikki. Toivottavasti saat asian pian kuntoon ja saamme nähdä valokuvia.
Mukavaa kun jaat ajatuksiasi sieltä kaiken uuden ja varmasti hämmentävän keskeltä kanssamme!
tuure!! this post was so nice reading (thanks google traduction! and thank you for writting in proper finnish!) you're gonna love it there! everything seems so "you-like"! can't wait to see pictures! :)
Tuure!
Tää oli ehkä paras teksti, jonka oot ikinä kirjoittanut. Ihan mahtavaa, että olit niin rohkea ja lähdit. Voimia!
Todella mielenkiintoinen alku tällä matkalla ja ajalla, jonka toivottavasti jatkossakin jaat kanssamme.
Minkä merkkinen kamera sinulla mahtaa ollakin, vie se huoltoon, mieluummin merkkiliikkeeseen ja kysy hinta etukäteen ja pane raja, joka ylitettäessä ei kannata korjauttaa. Jos se tulee liian kalliiksi, osta ennemmin joku pikku pokkari, kyllä niilläkin aina kuvia saa. Vaikkei kovin laadullisia olisikaan, ovat taatusti tässä tapauksessa mielenkiintoisia ja toivottuja.
Tuure, toivotin suurta seikkailua ja sen varmaan koetkin. Opit myös aivan uutta todellisuutta, joka on aivan eri livenä kuin luettuna Suomen Kuvalehdestä. Uusi todellisuus tulee iholle, mutta selviät siitäkin ja pian huomaat, miten hyvin selviät aivan kaikesta.
Oli todella kiinnostavaa lukea ensivaikutelmistasi siellä kaukana.
Toivottavasti saat kamerasi pian kuntoon, odottelen kuvia tähän blogiisi.
Onnea ja menestystä sinulle opintoihisi.
Jotkin asiat tuntuvat myöhemminkin hieman hämmentäviltä ja monimutkaisilta, mutta saat tästä kokemuksesta sellaista henkistä pääomaa, mikä kantaa sinua koko loppuelämäsi.
Jotkin asiat saattavat tuntua myöhemminkin kompleksisilta, mutta saat tästä kokemuksesta sellaista henkistä pääomaa, mikä kantaa sinua lopun elämääsi.
Hienoa kuulla ensivaikutelmiasi. Voimia kohdata se liian erilainen, iloa kohdata kaikki uusi ja hyvä. Se, että kaikki saavat olla omia persooniaan, helpottanee sopeutumista. Mukava kuulla millaista siellä on.
Tuure! <3 elämä on aluksi vaikeeta, mutta se paranee ihan mielettömästi. Kohta on jo outoa ajatella elämää Suomessa. Muistan oman (ja varmaan itsekin muistat :D) lentokokemukseni ja onneksi et ole yksin. Yritäpärjäillä pidä elämän parhaat vuodet siellä. :)
Ps. Kai tuli suklaakeksit mukaan? ;)
Tuo kuulostaa opettvaiselta.
Lähetä kommentti