lauantai, 17. joulukuuta 2011

kuukausi miinus kaksi päivää




Tänään on kaksi päivää vaille kuukausi lähtöön. Lentoni on joka hetki lähempänä, pian on joulu ja lähtö onkin jo nurkan takana. Päätin kirjoittaa toissapäivänä vanhemmilleni kirjeet, jotka lähetän kakkosluokassa päivää ennen matkaani: silloin ne tulevat kotiin lähdettyäni. Kenenkään teini- ja keski-ikäisen välit eivät voi olla ongelmattomat: maailmankatsomuksessa on eroja jo pelkästään iän takia.

Hyvin harvoin tulee sanottua niitä sanoja, jotka ovat tärkeitä. En saanut unta yöllä, kun jäin miettimään, miksi kirjoitin välittäväni heistä, miksen vain sano niin. Vaikka on kyse vain vanhemmista, henkilöistä, jotka tuntevat sinut läpikotaisin, on tunteista avautuminen vaikeaa.

Rakennan selviytymisstrategioita pahojen päivien ja pelkojen varalle. Kirjoittaessani mummille vastaavaa kirjettä huomasin ajattelevani, että lähdön surua ajatellessa on muistettava paluun riemu. Tunnekuohu lentokentällä on kenties silloin helpompi kestää. Surukaan ei ole huono asia, sillä sitä ei olisi ilman rakkautta.

Ainainen huolenaihe on tietysti valkea joulu. Onneksi säätiedote lupasi lumisadetta aattoa edeltäville päiville. Mikään muu ei tee samalla tavalla joulumieltä kuin lumi, pakkanen ja tuisku. Kylmyyden keskellä on helppo huomata ihmisten lämpö.

Kuvat: Havis Amanda, Korkeavuorenkatu x 2

5 kommenttia:

Yaelian kirjoitti...

Hieno kuva Mantasta:)
Lähtösi on jo niin pian,jännittävää. Yritä nauttia viimeisistä viikoistasi Suomessa ennen lähtöä.
Ja miten kaunis ajatus nuo kirjeet vanhemmillesi ovatkaan Tuure:)
Mukavaa joulunodotusta!

Allu kirjoitti...

Komppaan Yaeliania: tosi upea kuva Mantasta. Kokemuksesta tiedän, että tuollainen ulkomaan vuosi tekee hyvää myös suhteelle vanhempiin.

Liisu kirjoitti...

Onnea matkaan, Tuure!

Ja hyvää joulua!

Kukka kirjoitti...

Todella kauniita ja oivaltavia ajatuksia, mahtava blogi Tuure! =)

Elegia kirjoitti...

Vähän jälkijunassa täällä, mutta koen pakkoa kommentoida. Kirjoitat tosi viisaasti, olet kypsä ja ajattelevainen. Uskon, että vanhempasi ilahtuvat kovasti kirjeistäsi - mainio idea!

Oman lapsen lentäminen pesästä on aina iso kolaus vanhemmille.

Toivottavasti ehdit kirjoitella kuulumisia myös toiselta mantereelta, kiinnostaa kovasti!