En ole koskaan pitänyt kuumasta tai lämpimästä. Oikeastaan, voisin elää koko elämäni lumen ja pakkasen keskellä. Valkoinen on upea väri, sininen on vielä kauniimpi. Nyt harmauden keskellä olen kuitenkin huomannut kaipaavani lämpöä ja elämää. Luotaantyöntävä ulkoilma ajaa sisälle, säkkipimeiden iltojen tähtitaivaat peittyvät liian usein pilviin.
Lähtövalmistelut alkavat olla loppusuorillaan. Olen saanut melkein kaikki tarvittavat rokotukset, käynyt lääkärissä monen monta kertaa ja ravannut apteekissa niin, että jokainen farmaseutti Helsingin keskustassa tuntee minut naamaltani. Avasin viikolla myös ensimmäisen ihka-oman tilini: tuntuupa olo isolta ihmiseltä.
Kun on enemmän aikaa yksin, on aikaa myös muistella. Olen miettinyt viime aikoina erityisesti erästä äidinkielen tehtävänantoa seitsemännellä luokalla. Opettajamme pyysi meitä miettimään 30 sanaa, jotka korvaisivat kaikki muut. Jos on hylättävä kaikki muu ja mietittävä, miten rakentaa kommunikaatio 30 osan päälle, korostuu ne asiat, jotka todella ovat tärkeitä.
Kuvat: Fallkulla, Esplanadi, Saaristo
4 kommenttia:
tää blogi saa jollain tavalla koko maailman näyttämään kauniilta ja lämpimältä:)
sama täällä, en tykkää edes saunasta :)
Minäkin rakastan lunta ohitse kuuman. Miten kummassa sinä siellä...;-)
Tuure, kun koneeni kaatui, menetin sähköpostiosoitteeni mm. Yritn ulkomuistista meilata sinulle tänään...ei onnistunut. Meilaatko minulle, pari pientä asiaa. Uusi osoitteeni on: leenalumi@gmail.com
Lähetä kommentti