Olin pelännyt, että lentoja varatessani tuntisin oloni vain tyhjäksi. Araksi, ontoksi ja turvattomaksi: koska lentojen varaaminen on konkreettinen osoitus siitä, että on lähdössä jonnekin. Mutta ei. Varasin eilen lennot, ja oloni on parempi kuin pitkään aikaan. Hämmennyksen, surumielisyyden ja lievän pelokkuuden on korvannut vahva innostus. Innostus ei ole lähdön odottamista: se on enemminkin elämistä tässä ja nyt.
Luen edelleen Philip Rothin Ihmisen tahra-kirjaa. On upeaa, että maailmassa on niinkin hienoja teoksia. Coleman Silk on hahmoista taidokkaimmiten rakennettu. Älyllinen vastakkainasettelu luotuna henkilön sisä- ja ulkopuolelle on vain yksi asia, miksi teos on niin vakuuttava.
Käyn keskiviikkoisin Centre Culturel Françaisissa ranskan kielen kurssilla. Kaksi tuntia kielen ja kulttuurin koukeroita on aivojumppaa koko viikolle. Opin viime kerralla, että partisiipin preesens taipuu passé composéssa myös avoir-apuverbiä käytettäessä. Silloin epäsuoran tai suoran objektipronominin pitää olla sijoitettuna ennen avoir-verbiä. Pienet, kiehtovat yksityiskohdat ja se suunnaton epäloogisuus, mitä tämä kieli osoittaa, pitää mielen liikkeellä.
Joku tarkkasilmäinen varmasti huomasi eilen arvosteluni Hesarissa!
Kuvat: Korkeavuorenkatu, Johanneksen kirkon raitiovaunupysäkki, Mummin syntymäpäivä
2 kommenttia:
Ihana kuulla Tuure että olosi on nyt hyvä lähtöön liittyen:)
Ja olet kyllä ahkera,kun käyt kieltä oppimassa vielä koulutyön ohellakin.Ja kiitos linkistä tuohon Hesari-arvosteluusi;hieno juttu!
Luulen muuten,että tuo uusi bloginäkymäsi jotenkuten aiheuttaa ongelmia kommentoinnissa.,;Kirjoitin tämän saman ensin ja onneksi kopioin,sillä se hävisi bittiavaruuteen....
Olet hyvä valokuvaaja (mutta ei helppo kommentoida tänne)
Lähetä kommentti