Marraskuussa on sallittua haikailla kesän perään. Värikäs syksy on jo ohi, edessä on harmaita ja kosteita ja viileitä päiviä ennen ensilunta. On harmaassa myös jotain kiinnostavaa. Se on melankolinen, tyhjä väri. Surumielisen rauhallinen.
Olen aina pitänyt lentokoneista ja lentokentistä. Mielestäni on mielenkiintoista, miten ihmisiä ohjaillaan kulkemaan oikeaan suuntaan. Onnistunut arkkitehtuuri on sellaista, että rakennus käyttäytyy samoin kuin ihminen. On luontevaa löytää oikeaan paikkaan oikeaan aikaan mennessä, kun rakennuksen suunnittelu on samalla tasolla kuin ihmisaivot.
Varaan ensi viikolla lennot Johannesburgiin. Afrikan kiireisin lentokenttä on noin 13 000 kilometrin päässä kodistani. Lennän todennäköisesti British Airwaysillä, ensin Helsingistä Lontooseen ja sieltä edelleen Johannesburgiin. Vaikka olen matkustanut melko paljon lentäen, en ole koskaan vaihtanut lentoa.
Se vähän jännittää, löydänkö oikeaan paikkaan oikeassa ajassa.
PS: kommentoinnissa lienee tekninen pulma.
PS: kommentoinnissa lienee tekninen pulma.
3 kommenttia:
Tuure, kirjoitin sinulle pitkän kommentin, minne ihmeeseen se joutui!
Jeps,minunkin kommenttini häipyi mutta kirjoitan uudestaan. Hienot kuvat taas! Lähtöpäiväsi lähenee,jännää! Vielä joskus 5-6 vuotta sitten lensin jatkuvasti ,ja välillä se väsytti.Nyt hieman kaipaankin sitä...
(ootko itse yrittäny kommentoida täällä)
Lähetä kommentti