Joskus on vaikeaa olla nuori vain aikuisten odotusten takia. Aikuisilla on yllättävän paljon mielipiteitä siitä, millaisia nuorten pitäisi olla ja millaisia ei, ja ylipäätään siitä, millaista nuoruus on.
Nuoruus on käsitteenä epämuodostunut. Se on toisaalta jotain, mitä kaikki haluavat: vähemmän ryppyjä silmäkulmassa, valinnanmahdollisuuksia ja optimismia. Mutta itse nuoret koetaan liian usein vain ylikasvaneina lapsina, joita ei edes tarvitse ottaa vakavasti. Minä väitän, että yhteiskuntamme ei arvosta nuoria tarpeeksi.
Tämänkaltaisiin asenteisiin törmää usein. Jos on perustanut 13-vuotiaana kulttuurilehden ja aloittanut freelancerina, kirjoittaa kirjallisuuskritiikkejä lehtiin kuten Helsingin Sanomiin ja Lukufiilikseen, eivät aikuiset näe, että heidän edessään on kuitenkin aivan keskiarvoinen nuori. Sellainen, joka käy lukiota, katsoo telkkaria ja viettää perjantai-iltansa kaupungilla. Jalkapallon pelaamisen sijasta hän kirjoittelee ja lukee. Aivan keskiarvoinen. Ei, hän on pikkuvanha tai pikkuvanha.
Mielestäni Salla Simukka toteaa asiasta älykkäästi Lukufiiliksen nettikolumnissa:
Ymmärtäisimme, että nuoret aivan kuin aikuisetkaan eivät ole mikään yhtenäinen joukko, jolla on yhtenäinen kirjallinen maku.
Mutta ne kaikki ovat kuitenkin nuoria. Niin kypsiä kuin heidän annetaan olla.
Kuvat: Tähtäri, Suomenlinna
6 kommenttia:
Hyvin on Salla Simukka sanonut tuosta asiasta:)
Hienot kuvat Tuure ja hyvää viikonloppua!
Hei!
Löysin sun blogin kun etsin muuten vaan blogeja Swazimaahan liittyen, ja oli pakko kommentoida!
Olin itse maassa keväällä 2011 vaihtarina amk:n kautta 3 kuukautta. Kävin myös Waterfordissa viettämässä yhden päivän, ja täytyy sanoa että pääset todella hienoon kouluun. Opetus on varmasti laadukasta ja yksi suomalainen oli siellä nyt keväällä, tapaatte varmasti :D Pienet ovat piirit nimittäin.
Swazimaa on yleisesti ottaen ihana, ihmiset ystävällisiä ja luonto on kaunis, mutta ongelmat näkyy kyllä arjessakin. Valkoisena sut tullaan aina huomaamaan mihin tahansa menetkin. Varsinkin Waterfordissa tuntui se "aito" swazimeininki melko kaukaiselta. Vaikka vapaaehtoistyötä sielläkin tehdään, omassa harjoittelupaikassani tuli perjantaisin opiskelijaryhmä tunniksi opettamaan tanssia ja kitaransoittoa :)
Hmm tulipa pitkä litania. Oli vaan pakko pistää viestiä kun maa ja koulu oli tuttuja! Kaikkea hyvää ja onnea matkaan! Suosittelen taskulamppua ja lämpimiä vaatteita mukaan, hienoja sellaisia ei tuolta nimittäin saa.
Kiitos kovasti kommentista anonyymi! Tuli tosi hyvä mieli :))
+ mä odotan ihan sairaasti et pääsen sinne!
tosi hieno tää uusi ulkoasu! :)
AIvan ihania kuvia! Jäin koukkuun!
Näin 36-vuotiaana vanhuksena on pakko sanoa että mielestäni nuoruus (12-20 v) oli absoluuttisesti elämäni kauheinta aikaa. Onneksi siitäkin selvittiin... Ja kai se, mitä haetaan mainoksissa jne. on nuoreKKUUS ei nuoruus.
Ja kyllä meillä aikuisilla on yllättävän paljon ajatuksia siitä, millaisia aikuistenkin kuuluu olla. Ongelmanahan ei ole koskaan muiden mielipiteet ja teot vaan se, mitä niistä ajattelemme.
Nuoria valmentava nuori Jevgeni kirjoitti aiheesta hyvin blogissaan: http://elaparemmin.fi/blogi/paras-tapa-valttaa-negatiiviset-tunteet/
Kiitos kaunis vielä huikaisevan kauniista blogista!
Lähetä kommentti