On helppo huomata Saksassa, onko entisen rajan itä- vai länsipuolella. Lännessä, kun menee leipomoon ja pyytää pullia, sinua palvellaan auliisti englanniksi ja lörpötellään mukavia. Idässä saattaa sen sijaan törmätä vanhaan palvelukulttuuriin: kassatädit kiusaavat ja ovat tökeröitä.
Eräs esimerkillinen tapaus tapahtui Dresdenissä, hienossa Gemäldegalerie Alte Meister-museossa. Olimme ostaneet perhelipun tiskiltä ja nousemassa näyttelykerrokseen, kun vanhempi vartijatäti tuli huutamaan meille saksaksi, että meillä ei ole oikeaa lippua. Menimme selvittämään asiaa tiskille takaisin, ja siellä meille sanottiin, että älkää välittäkö tädistä, hän on vähän sellainen. Kun uudestaan ohitimme vartijatädin, oli hänen vieressään mies, joka sanoi tädille saksaksi: älä sano turisteille mitään.
Vaikka ajat ja rajat muuttuisivat, on tiettyjä asioita, joita ei muuteta yhdessä yössä. Yksi niistä on palvelukulttuuri, asenne omaa työtään ja asiakkaita kohtaan. Olen mielenkiintoisena seurannut VR:n ympärillä pyörivää juttua siitä, miten asiakasta kohdeltiin. Vaikka en ole asianosainen, olen tuohtunut. Liittyköön asiaan minkälaisia lieventäviä asianhaaroja tahansa, VR mokasi. Todella pahasti.
VR:n palvelukulttuurin pitäisi muuttua yhdessä yössä.
1 kommenttia:
On tosiaan ihmeellistä, että vielä 20 vuodenkin päästä itäsaksalaisilla saattaa olla se sama vanha käytöstyyli. Ystävämme olivat Usedomin saarella ja tulivat todella pettyneinä takaisin, kun palvelu oli ollut ala-arvoista.
Lähetä kommentti