Tallinna on erityisen viehättävä kaupunki. Siellä on jotain, mitä Helsingissä ei ole: vanhoja, isoja puistoja. Helsingissä voi istuskella vanhojen puiden katveessa vain Töölönlahdella, Esplanadilla, Kaivopuistossa tai Tähtitorninmäellä, mutta Tallinnassa ikivanhoja lehmuksia tuntuu riittävän. Tallinna on myös rosoisen kaunis: Katukuvassa näkyy niin usean ajan vaikutus samaa aikaa.
On kaupungissa myös häiritseviä puolia: venäläiset, röyhkeät turistit ärsyttävät ja suomea kuulee joka kadun kulmasta. Suomen suurlähetystön lippu nousee Toompealle johtavien katujen ylle. Jos ei tietäisi, että nämä rakennukset ja kadut kuuluvat kulttuuriin ja aikaan, jota oma maamme ei ole elänyt, voisi luulla olevansa kotona.
Matkakuume tulee ja lähtee, se etenee sykleinä. Välillä tuntuu siltä, että haluaa vain lähteä, toisaalta joskus vain käpertyä. Olen varanut ajan rokotteita varten, soittanut matkavakuutusyhtiöön ja lähettänyt anomuksen Suomen sosiaaliturvassa pysymisestä. Saimme tänään koulukuvat: ne ovat viimeiseni omassa, suomalaisessa koulussani.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti